Koulutus ja kokemukseni kvanttihypnoosin parissa

Olen opiskellut Dolores Cannonin kehittämän QHHT-metodin (Quantum Healing Hypnosis Technique), mikä on käytännön tuoman kokemuksen ja intuition kautta muuttunut ajan saatossa itseni ja asiakkaitteni näköiseksi hoitomuodoksi, josta käytän "kotoisasti" nimeä kvanttihypnoosi. Olen tehnyt istuntoja syyskuusta 2012 alkaen, mutta nykyään keskityn enemmän kvanttihypnoosikoulutusten ja erilaisten ryhmätilaisuuksien pitämiseen.
Minulta kysytään hyvin usein, mitä istunnoissa tapahtuu. Mennäänkö niissä aina ns. menneisiin tai tuleviin elämiin, vastaako korkeampi tietoisuus kaikille ja kaikkiin kysymyksiin, onko transsi kevyt vai syvä jne., joten haluan valaista tätä asiaa.
Jokainen istunto on omanlaisensa, jopa saman henkilön kohdalla. Koskaan ei voi etukäteen tietää millainen istunto tulee olemaan, mutta jotain merkityksellistä niissä tuntuu aina tapahtuvan. Silloinkin kun istunnossa koettu tuntuu olevan ihan käsittämätöntä. Parhaiten istunnon vaikutukset huomaa jälkikäteen. Elämässä saattaa alkaa uudet tuulet puhaltamaan, esim. synkronismi (ns. onnelliset sattumat) lisääntyy, terveydentila kohentuu, uudet oivallukset ja näkökulmat tuovat ratkaisuja elämän eri tilanteisiin, luovuus lisääntyy jne. Istunnon aikaansaama sisäinen muutos sysää muutoksia liikkeelle fyysisellä tasolla. Toisinaan hyvin nopeastikin.
Joskus luotani lähtee asiakas pettyneenä siihen, että hän ei istunnon aikana kokenutkaan yhtään mennyttä elämää, vaan ehkä mielestään jonkin tylsän tai epäselvän paikan/kokemuksen, jossa ei tuntunut olevan mitään järkeä. Jopa vastaukset saattoivat jäädä saamatta osin tai kokonaan, eikä yksikään ennakko-odotus istunnon suhteen toteutunutkaan. Ilokseni olen näiltäkin asiakkailta saanut jälkikäteen yhteydenottoja, joissa he kertovat elämänsä muuttuneen, joskus melkoisestikin. He ovat parantuneet tai epätoivoinen tilanne on ratkennut kuin itsestään, uusi työ tai suhde on alkanut jne. Tämä on antanut minulle lisää luottamusta ja uskoa istuntoihin ja siihen, että niitä todellakin ohjaa sellainen viisaus, jota me emme ihmisperspektiivistä käsin voi ymmärtää. Aivan kuten lapselle on mahdotonta sisäistää kaikkia aikuisten maailmaan kuuluvia asioita, on meille mahdotonta tietää kokonaiskuvaa kaikesta olevasta. Kun me emme voi ymmärtää, niin parasta mitä voimme silloin tehdä on luottaa. Luottaa että kaikki menee juuri kuten kuuluu mennäkin. Tätä opettajani Dolores painotti usein ja myöskin sitä, että kaikki ennakko-odotukset istunnon suhteen on syytä unohtaa ja tulla istuntoon avoimin mielin.
QHHT reunite konferenssissa (2015) ja alkuperäisellä QHHT -tukifoorumilla on ollut keskustelua mm. transsin tasoista ja ns. somnambulistisesta tilasta. Tässä tilassa ollessaan asiakas ei jälkeen päin muista istunnon loppupuolesta mitään, vaan kuuntelee istunnosta tehtyä nauhoitusta kuin se olisi toisen ihmisen kokemaa kertomusta. Dolores oli omien sanojensa mukaan onnekas saadessaan asiakkaikseen niin monia somnambulisteja, sillä heidän avustamana hän pystyi kirjoittamaan kaikki kirjansa. Tila oli Doloreksen mukaan harvinainen ja nykyään se tuntuu olevan entistä harvinaisempi. Yleinen kokemus QHHT reunite konferessissakin oli, että ihmisten tietoisuuden avauduttua, emme helposti vajoa tiedottomaan tilaan. Nykyään transsin syvyydestä riippumatta asiakkaat kokevat eri elämiä, tuntemuksia ja tiloja saaden ohjausta korkeimmalta tietoisuudeltaan/viisaammalta puoleltaan. Jo kevyessäkin transsissa voi avautua valtavasti asioita, ja mikä parasta mystisistäkin kokemuksista jää muistijälki. Istuntoihin liittyvä energiahoito näyttää alkavan jo ennen istuntoa. Asiakkaani ovat usein kertoneet, että ajanvarauksen jälkeen on ollut jänniä kehotuntemuksia, unia/unettomuutta tai yllättäviä tapahtumia. Prosessi on siis lähtenyt käyntiin, tai ainakin Dolores näin väitti. Miksi näin on, sitä voimme vain arvailla.
Olen vuosien saatossa nöyrtynyt, toivottavasti ihmisenäkin, mutta ainakin hoitajana. Aluksi luulin, että minun pitäisi hoitajana pystyä tarjoamaan asiakkaalleni hänen odotusarvojaan vastaava kokemus. Luulin myös, että istunto ei ollut onnistunut, jos asiakkaani ei saanut siitä mitä halusi. Ajan saatossa olen kuitenkin oppinut, että minun ainut tehtäväni on kysymyksillä ylläpitää tilaa asiakkaalleni ja näin auttaa häntä olemaan läsnä omassa itsessään. Siinä kaikki. Meillä kaikilla on mielipiteitä, omia totuuksiamme, joita mielellämme tarjoilemme muille absoluuttisina totuuksina. Kuitenkin se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi toiselle. Minä en voi tietää mikä on asiakkaalleni parasta, mutta hänen sisäinen viisautensa voi. Asiakkaani yleensä ymmärtävätkin paljon enemmän istunnon kulusta kuin minä, sillä istunnon anti on heitä varten ja heille tarkoitettu.